Kävin metropolin sykkeessä shoppailemassa peruselintarvikkeita ja hyvinvoinnin hoitoon tarvittavia tuotteita. Samalla näin kaksi ihmistä. Toisen haluan nähdä ja toista en. Jälkimmäisen eksytin kaupan käytäville käyttämällä vakoojien z- ja y-pakoreittejä. Tyyppi jäi kuin lada pakkaseen kysyvä katse naamallaan. Toisen kanssa katseemme kohtasivat ja ajatukset saattoivat mennä jotakuinkin näin: Minä "oh, pliis sano mulle ees moi". Hän: "faaakthisshiiit. voi paska! voinko muuttua näkymättömäksi". Tämä tapahtui tietenkin tavalla, jota voi kuvata hidastukseksi ja juuri niin pitkään kunnes filmi alkaa palamaan. Ei se todellisuudessa kestänyt kahta sekuntia pitempään. Siinä katseessa oli kipinää. 

Hyvää.

Tämäkin on hyvää.