Olen ollut asioiden alkulähteillä kuukauden tai kaksi. Päätin etten jatka enää nykyisessä työpaikassani. Syitä on useita. Tein keikkatöitä useilla osastoilla (psykiatrialla ja kirurgialla) ja oletin, että tässä vaiheessa lohkeaa jo pitempiaikaisia sijaisuuksia. Koska terveydenhuoltoala ei työpanostani tarvitse tai arvosta tämän enempää, en minäkään tarvitse työnantajaani. Väitän tätä silti kutsumusammatikseni. Palkassa ei ole ollut mitään valittamista, mikä on tietenkin vaikea uskoa jos on seurannut lehtien palstoilla ahneiden ja ilmeisesti veloissaan uivien hoitajien valittamista. Ainakin minun tilinauha näytti välillä tähtitieteellisiä summia. Olosuhteet ja työkaverit olivat loistavia, poislukien ne kurttuiset jääräpäät, joiden minä-en-muuta-toimintatapoja-koska-olemme-aina-tehneet-näin-ja-pääni-on-jäänyt-jumiin-perseeseeni-mantraa sai kuulla tai nähdä joka päivä. Hoitoala on huonosti uusiutuvaa ja se ei juuri auta asiaa, että päättävissä elimissä on näitä ihmisiä, jotka olivat jo vanhoja partoja Florence Nightingalenkin aikaan. 

Toinen asia on se, että minulta vain loppui kipinä koko elämän suhteen. Olen jo kuitenkin varttuneemmassa iässä ja tällä hetkellä minulla ei ole oikein mitään syytä tehdä yhtään mitään. Taloudellisesti en tarvitse työpaikkaa. En ui rahassa mutta pärjään, olen hyvin vaatimaton monen asian suhteen. En pystynyt enää ylläpitämään edes kaverisuhteita ja luovutin sen osalta myös kaiken. Ehkä olen väärässä maassa tai väärällä pallolla. En jaksa enää monkua montaa viikkoa yhden kahville pääsyn suhteen. Jos se kerran on niin vaikeaa, niin antaa sitten olla. Olen pikajuna helvettiin. En pysähdy enää asemilla ja tuskin pysähdyn edes siihen, jos joku pomppaa makaamaan raiteille. Jos onnistuu hyppäämään vauhdista mukaan ja roikkuu ovenkarmista, saa minulta korkeintaan keskisormen heristyksen avukseen. Viime sunnuntaista lähtien olen ollut vain kolmasosan vuorokaudesta hereillä. Minua väsyttää ja tarvitsen lepoa. Ehkä virkistyn tulevaisuudessa tai sitten en. On hyvin helpottavaa ettei ole mitään asiaa mitä pitäisi tehdä tai saavuttaa. Voin nautiskella päivieni loppuun saakka. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet ottamassa osaa tähän kosmiseen ja tragikoomiseen sähläykseen. Kunhan saan oman lentävän lautaseni kuntoon, lennän takaisin omalle planeetalleni.